Ulla Klemola

Toivon tarina

Huokauksia ja kysymyksiä joita työnohjauksessa kuulen: Onpahan ollut syksy! Taas uusia järjestelemiä ja rakennemuutoksia. Mikä tässä kaikessa on minun roolini ja paikkani?

Vastaatko huutoon?

Seurasin eräänä päivänä kuusi- ja neljävuotiaiden lasten touhuja. Kyseessä oli leikki, jossa autot olivat hyviksiä, barbit hyvisten kavereita ja dinot pahiksia.

Lahja hyvään

Miltä kuulostaa: lahjaksi oivalluksia, huojennusta ja iloa. Lahjaksi taitoja parempaan arkeen ja hyviin ihmissuhteisiin. Lahjaksi oman identiteetin vahvistusta ja uusia vaihtoehtoja. Lahjaksi selkeyttä ja voimavaroja.

Kuuntelemalla näkyväksi

”Ei kannata yrittää, ei hän kuitenkaan kuuntele.” ”Ihan kuin puhuisin tyhjille seinille – kukaan ei reagoi.” Arkisia kokemuksia, jotka herättävät välillä surua, välillä raivoa. Miksi niin usein tulee ohitettu olo? Miksi meidän kuitenkin kannattaisi kuunnella?

Vieritä ylös