Näin helmikuussa pysähdymme miettimään lämmöllä ystäviämme ja muistelemaan yhteisiä hetkiä tärkeiden ihmisten seurassa. Kaksijalkaisten ystävien muistamisen lisäksi voisimme suunnata katseet myös karvaisiin kavereihimme. Mitä olen oppinut vuorovaikutuksesta, kommunikaatiosta ja tunteista perheemme kahdelta koiralta?
1. Pidä viestisi lyhyenä
Kun pitkän haaveilun jälkeen hankin ensimmäisen koirani, luin pentuoppaita ja kuuntelin kokeneemman puolisoni ohjeita koirankasvattamisesta. Koska koiran rotu oli saksanmetsästysterrieri, tajusin pian, että käskyjen tulee olla napakoita ja selkeitä. Terrieri ei aikaillut omien ratkaisujensa tekemisessä, jos käytin paljon verbejä ja adjektiiveja. Harjoittelin siis komennoksi lyhyen ja ytimekkään ohjeistuksen. Tavoite oli lisäksi, että ohjeistus annetaan vain kerran, maksimissaan kaksi, ja silloin koiran tulisi tehdä kuten pyydetään.
Myös ihmisten välillä toimii useimmiten sen keskeisimmän ydinasian ilmaiseva viesti, joka ei lähde liian laajaan kiertelyyn tai rönsyilyyn. Kuitenkin käskymuodossa annetut viestit voivat työntää toisen etäälle. Sen sijaan omaa ajattelua tai kokemusta avaavat minäviestit kutsuvat toista luokse ja antavat myös hänelle mahdollisuuden kertoa oma näkemys asiaan. Selkeät viestit vähentävät väärinkäsityksiä.
2. Läsnäolon voima
Jos koira ei ole saanut tarpeeksi huomiota, se ottaa tilanteen haltuun vaikka väkisin. Kun olen saanut lapset nukkumaan ja istun sohvalle lempiohjelmani ääreen, on varmaa, että koira hyppää syliin. Ja vielä siinä suunnassa, että katse porautuu suoraan silmiini ja bloggaa televisionäkymän. Ei auta kuin olla läsnä.
Tämä sama pätee ihmisiin. Kun olet toisen henkilön kanssa, suuntaa katseesi ja kehosi toista kohti. Älä katkaise yhteyttä nostamalla kännykkää väliin. Suomalaiset aivotutkijat (Huotilainen & Moisala, 2018) ovat todistaneet, että ihminen ei pysty tekemään 100-prosenttisesti kahta asiaa yhtä aikaa. Usko vaan: jos arvelet kuuntelevasi hyvin ystävääsi, mutta samalla näpytät whatsup-viestiä, niin ohi menee. Ja ystävä aistii sen!
3. Kohtaaminen avoimesti
… häntä heiluen, mutta ei saa hyppiä päin. Meidän saksanmetsästysterrieri ja pohjanpystykorva riemastuvat rajattomasti, kun joku saapuu kylään! Voit olla varma, että vastaanottokomitea on paikalla alle parissa sekunnissa. Harjoittelun paikka on jarruttaa ajoissa, etteivät ne törmää tulijaa päin. Tässä on meillä vielä kasvatustyötä erityisesti 1-vuotiaan pystykorvan kanssa.
Myös ihmisten kannattaisi ottaa tästä ilosta mallia ja kohdata jokainen uusi tulija avoimin mielin ja varauksetta. Siis kiinnostu erilaisuudesta ja kohtaa toinen arvostaen, kunnioituksella. Kunnioita myös toisen omaa tilaa, niin fyysistä kuin psyykkistä.
4. Murinan taakse näkemistä
Tiesitkö, että koira vetää korvat luimuun ja murisee tunnereaktion seurauksena? Useimmiten pelon tunteen takia: koira pelästyy ja reagoi sen jälkeen äänellä. Samoin käy myös meille ihmisille. Kun kuulet äidin kiljuvan Lidlin parkkipaikalla lapselleen, saatat ajatella, että onpa kiukkuinen äiti. Kiljuntaa edeltävä tunne on ollut kuitenkin järkyttävä pelästys, kun 3-vuotias lähtee kielloista huolimatta juoksemaan peruuttavien autojen sekaan. Been there, done that.
Äidin tunteesta muut kauppakävijät näkevät vain ”jäävuoren huipun”. Usein suurten tunnereaktioiden alla onkin muu tunne tai tarve, jota ihminen ei saa sanottua. Tunne tulee ulos vihana, töksäyttelynä tai muuna haastavana käytöksenä. Kaikki tunteet ovat sallittuja, mutta tunteesta johtuva käyttäytyminen voi kuitenkin olla ei-toivottavaa.
Toisen ihmisen suuttumuksen vastaanottaminen helpottuu, kun on tietoinen, että siihen liittyy muita ”pinnan alla” olevia tunteita. Myös itsensä kanssa eläminen helpottuu, kun ymmärtää, että oman vaikean tunteen alla on muita tunteita piilossa. Niitä voi kuunnella ja sanoittaa – jo se helpottaa.
5. Pieni kosketus rapsuttaen
Kaikki ihmiset eivät ole halailijoita, eikä toisen ihmisen koskettaminen tunnu luontevalta. Nykyään onkin otettu tavaksi kysyä suoraan ”saanko koskettaa?”. Tässä me ihmiset taidamme erota aika tavalla koirista. Tai ainakin omalle kohdalleni on osunut vain koiria, jotka nauttivat silityksistä, rapsutuksista ja halailuista. Olen myös itse kova halailija. Oli sitten kyseessä ilo tai suru, näytän tunteeni kosketuksen keinoin. Ystäviäni halaan molemmissa tapauksissa.
Pieni hyvän ele voi sanojen ja kuuntelemisen lisäksi olla kevyt silitys olkapäälle. Tai käden ojentaminen liukkaalla kelillä. Luota vaistoosi. Kun yhteys toiseen ihmiseen on auki, kosketus löytää paikkansa. Koiran vaistoja en 10 vuoden omistajakokemuksella kyseenalaista enää koskaan: ne kuulevat, tuntevat ja ymmärtävät sinua. Kyyneleet on nuoltu poskilta lempeästi elämän eri hetkissä. Tätä en ehkä kuitenkaan suosittele ihmisten välisissä kohtaamisissa 😊.
Hyvää ystävänpäivää Sinulle!
T. Idullan Anni ja myös Ulla
Lähteet:
Huotilainen, M. & Moisala, M. 2018. Keskittymiskyvyn elvytysopas. Jyväskylä: Tuuma-kustannus.
Talvio, M. & Klemola, U. 2017. Toimiva vuorovaikutus. Jyväskylä: PS-kustannus
.
