Kuuntelemalla näkyväksi

Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on blogikansi2.jpg

”Ei kannata yrittää, ei hän kuitenkaan kuuntele.” ”Ihan kuin puhuisin tyhjille seinille – kukaan ei reagoi.” Arkisia kokemuksia, jotka herättävät välillä surua, välillä raivoa. Miksi niin usein tulee ohitettu olo? Miksi meidän kuitenkin kannattaisi kuunnella?

Lokakuun ensimmäisellä viikolla MIELI Suomen Mielenterveys ry nosti esiin kuuntelun merkitystä Vihreää valoa kuuntelemiselle -kampanjallaan. Tempauksessa kehotettiin tietoisesti kuuntelemaan päivittäin, jakamaan vihreää valoa somessa ja opettelemaan kuuntelemista kampanjamateriaalien avulla.

Osallistuin tapahtumaan some-postauksilla, mikä on itselleni vielä melko uutta. Tein niin, koska pidän kuuntelemista yhtenä tärkeimmistä asioista ihmiselämässä. Siksi mieleni tekee myös jatkaa kuuntelukampanjaa omalta osaltani tällä blogilla.

Miksi kuunteleminen sitten on niin tärkeää? Vuorovaikutuskursseilla tehdään toisinaan harjoitus, jossa palautetaan mieleen hetki, jolloin koki tulleensa kuulluksi. Ihmisten muistoja kuunnellessa olen nähnyt, kuinka hymy leviää kasvoille tai liikutuksen kyyneleet nousevat silmiin. Se kuunteleva ihminen näki minut, hän uskoi minuun, hän välitti juuri minusta.

Mistä tämä voimakas kokemus johtui? Etsin vastausta kasvatusfilosofi Paulo Freiren dialogiin liittyvistä ajatuksista. Hänen mukaansa dialogi on ihmisen olemassaoloon liittyvä välttämättömyys. Dialogi syntyy ihmisten välisessä yhteydessä ja on tapa, jolla ihmiset saavuttavat merkityksensä ihmisinä. Kun ihminen tulee kuulluksi, hän löytää merkityksellisyytensä. Hän on kuuntelemisen arvoinen, ainutlaatuinen ja tärkeä juuri noine ajatuksineen ja tunteineen.  Hän on olemassa.

Jos minua ei kuunnella, jään näkymättömäksi, ihan kuin minua ei olisikaan. Siksi se loukkaa. Kuunteleminen on siten teko, jolla voi osoittaa toiselle hänen itseisarvonsa. Kun maltamme kuunnella toinen toisiamme, tulemme molemmat näkyviksi ja elämällämme on merkitystä. Siksi kuunteleminen on tärkeää.

Lisäksi kuulluksi tuleminen vapauttaa ihmistä käsittelemään omaa asiaansa ja löytämään siihen ratkaisuja. Kuuntelemalla voidaan tukea ihmistä aktiivisena toimijana. Freiren mukaan dialogi ei ole mitään lilluttelua vaan aktiivista toimintaa. Vuoropuheluun antautuvat ihmiset voivat alkaa muuttaa epäkohtia ja toimia paremman arjen puolesta.

Kuuntelemattomuudella siis paitsi ohitetaan toisen ihmisarvo, jätetään myös hyödyntämättä hänessä oleva ajattelun ja toiminnan potentiaali. Onko meillä tähän työelämässä varaa?

Eiköhän jatketa kuuntelukampanjaa kukin omissa ympyröissämme?  Pysähdytään seuraavassa kokouksessa kuuntelemaan. Toimitaan niin, että toinen kokee tulleensa kuulluksi. Tullaan kaikki näkyviksi. Siten voimme muuttaa maailmaa paremmaksi paikaksi olla ja elää.

PS. Ilokseni huomasin, että Mieli ry:n materiaaleissa oli hyödynnetty Markuksen ja minun Toimiva vuorovaikutus -kirjaa. Käypä lukemassa.

Lähde: Freire, P. 2005. Sorrettujen pedagogiikka. Suom. J. Kuortti. Tampere: Vastapaino.

8 ajatusta aiheesta “Kuuntelemalla näkyväksi”

  1. Ulla, Hieno kirjoitus todella tärkeästä asiasta! Kuunteleminen pitäisi olla helppoa, mutta monesti itse sortuu siihen, että yrittää ratkoa ongelmia, eikä malta kuunnella tarpeeksi.

      1. Juuri näin! Kuinka merkityksellistä onkaan tulla kuulluksi ja nähdyksi. Voi kun oppisi enemmän antamaan sitä kokemusta muillekin – hyvä kirjoitus! ❤️

        1. Kiitos, Leila. Tykkäsin, kun käänsit kuuntelemisen kuulluksi tulemisen kokemuksen antamiseksi toiselle. Silloin painopiste on hänessä, ei niinkään minussa. Se kertoo asenteesta, millä toiseen ihmiseen suhtautuu. Kiitos, Leila.

  2. Kiitos Ulla kun kutsuit pysähtymään näin merkityksellisen teeman äärelle! Paljon herätti ajatuksia. Tässä niistä yksi: aina kun kuulen radiokanava YLE Puheen mainoslauseen ”Maailma paranee puhumalla” niin jään sitä vähän hämmentyneenä miettimään. Toisaalta olen samaa mieltä, mutta kun toisaalta tässä maailmassa on jo paljon puhetta, niin se ei vaan yksin riitä. Tekstisi sai ymmärryksen idun heräämään; se mikä puuttuu on kuuntelu. Ja kun kuuntelu puuttuu, niin puhekulttuurimme muodostuu päällekkäisistä monologeista. Vain kuuntelun kautta voi syntyä tilaa dialogille.
    Tykkäsin kovasti kun kirjoitit: ”Kuuntelemattomuudella siis paitsi ohitetaan toisen ihmisarvo, jätetään myös hyödyntämättä hänessä oleva ajattelun ja toiminnan potentiaali.” Hieno ajatus!

    1. Ihan mahtava oli lukea sinussa heränneitä ajatuksia – kiitos Harri! “Maailma paranee puhumalla”, siinä tosiaan totta ainakin toinen puoli. On olennaista, jo ihan hyvinvoinninkin kannalta, saada puhua ja sanottua asiansa, tunteensa. Kysymys kuitenkin herää, saavatko kaikki ääntään kuuluville. Ja silloin tarvitaan kuuntelemista. Toivon meille kaikille rohkeutta siirtyä monologeista dialogiin. Yst. Ulla

  3. Kiitos Ulla selkeästä ja merkityksellistä kirjoituksesta. Jäin itse vielä pohtimaan, että kuuntelemalla ja miksei puhumallakin me vastaamme toisillemme. Ja olisiko tämä vastatuksi tulemisen kokemus olemassaolemisemme kannalta oleellisinta . Eli kuunteleminen olisi yksi keskeisistä tavoista vastata toisillemme. Muita tapoja vastata voisivat olla vaikka hyväksyvä katse, kiitollinen hymy tai vaikkapa kosketus.

    1. Kiitos paljon, Pekka. Vastatuksi tulemisen kokemus, niin juuri. Kuunnellen, katseella, kosketuksella… Kun saa vastauksen, ei tule ohitetuksi. Eikä jää yksin vaan on yhteydessä muihin. Niinpä.
      Yst. Ulla

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Vieritä ylös