”Oli synkkä ja myrskyinen yö”. Tämä Ressun romaanin aloitus Tenavat-sarjakuvissa tuli mieleeni tätä blogia kirjoittaessani. Olin yrittänyt aloittaa tekstiäni usealla eri tavalla, mutta mikään ei oikein tuntunut sopivalta. Itse asiassa synkkä ja myrskyinen yö sopii myös minulle luettuani viimeaikaisia tutkimustuloksia mielenterveysongelmien kasvusta työelämässä.
Huokauksia ja kysymyksiä joita työnohjauksessa kuulen: Onpahan ollut syksy! Taas uusia järjestelemiä ja rakennemuutoksia. Mikä tässä kaikessa on minun roolini ja paikkani?
”Vaikka kuinka yrittäisi järjellä johtaa itseään, alaisiaan ja asioitaan, tunteista ei pääse eroon.”
Olin blogivieraana Keski-Suomen Yrittäjillä.
Onpa tämä merkillistä. Juuri oli hyvät fiilikset ja mieli intoa täynnä. Nyt sitten kynnän mielen pientareilla ja kaikki huolettaa. Voi, näitä tunteita!
Miltä kuulostaa: lahjaksi oivalluksia, huojennusta ja iloa. Lahjaksi taitoja parempaan arkeen ja hyviin ihmissuhteisiin. Lahjaksi oman identiteetin vahvistusta ja uusia vaihtoehtoja. Lahjaksi selkeyttä ja voimavaroja.