Tänään Idulla-yritykseni täyttää kaksi vuotta ja on reipas taaperoikäinen. Paljon on taas vuosi opettanut ja paljon olen saanut tehdä hienoja töitä. Tässä blogissani ajattelin kuitenkin puhua lomasta.
Näin lomien alla lehdet ja some täyttyvät ohjelistoista, joiden avulla valmistautua lomaan. Listat antavat hyviä vinkkejä: ajattele näin, muista toimia noin, ethän vaan sorru tähän… Nuo ohjeet saavat minut huokaisemaan. Töiden loppuunsaattamisen lisäksi pitäisi vielä työstää lomaansa. En oikein käsitä, millä ajalla se tapahtuisi.
Voisiko lomalle vain lähteä? Antaa työasioiden tulla mieleen, jos ovat tullakseen. Luottaa siihen, että kyllä ne sieltä myös lähtevät. Voisi vain oleilla tai tehdä, jos tekee mieli. Saa haahuilla tai olla selkeämpi. Saa tuntua, miltä tuntuu. Olisi lupa – niin itseltä kuin muilta – olla järjestämättä aikaansa, lomaansa, mitään. Tai sitten järjestää, jos se tuntuu kivalta. Loma saisi tulla ja olla.
Yhtä sinulle kuitenkin lomallesi toivon. Että saisit olla sellaisen henkilön kanssa tai sellaisessa paikassa, jossa et tarvitse mitään muuta. Että voit vain olla. Ja juuri tuossa hetkessä on maailman paras olo. Siinä on kaikki.
Sain tuon hetken, kun olin vauvaikäisen lapsenlapseni kanssa puutarhassa. Aloin ihmetellä erikoista ääntä ympärillämme. Sitten ymmärsin: vaahtera surisee. Puu oli täynnä kukinnoissa lennähteleviä pörriäisiä, jotka hyrisivät. Pyysin vauvaakin kuuntelemaan. Ja silloin, juuri silloin hän painoi poskensa poskeani vasten.
Hyvää ja omanlaista kesää sinulle lukijani, asiakkaani, kollegani ja yhteistyökumppanini! Olet minulle tärkeä.
