Blogivieraana Anni Arola
Mitä isompi edellä, sitä pienempi perässä…
Tai ainakin innokkaasti mukana!
Olen Ullan tytär Anni, pirkanmaalaistunut 37-vuotias kahden lapsen äiti ja varhaiskasvatuksen opettaja. Syksyllä alkaneet aikuiskasvatuksen maisteriopintoni Jyväskylän yliopiston kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunnassa mahdollistavat uudet tuulet paitsi itselleni myös Idullalle.
Opintotehtävieni kautta pääsen tunnustelemaan yrittäjyyttä ja kouluttajana toimimista äidin rinnalla. Haaveilemme yhdessä tunne- ja vuorovaikutustaitojen jalkauttamisesta perheiden pariin. Miten voisimme parhaiten tukea vanhemmuutta ja parisuhdetta pikkulapsiperheissä? Vanhempien hyvinvointi on perusta lapsen tasapainoiselle ja turvalliselle kasvulle.
Ideoita pulpahtelee jo päähäni. Hyvinvointipäivä äideille, Rimmaillen- kirjani teemoista blogitekstejä, vertaistuen tarjoavia irrottautumispäiviä, yhteistyötä neuvolatoiminnan, kuntien ja seurakuntien varhaiskasvatuksen kanssa… Saa nähdä minkälaisia yhteistyökuvioita saammekaan aikaan! Toivon, että perheiden hyvinvoinnin edesauttaminen monipuolisesti olisi punaisena lankana tulevaisuuden työnkuvassani.
Äitiä ja minua voisi ajatella mestari-kisälli-työparina. Kokenut ja laajan määrän tietotaitoa omaava äitini siirtää hiljaista tietoaan minulle. Hiljainen tieto on Fenwickin mukaan tietoa ja taitoa, jonka yksilö on jo hankkinut ja joka on juurtunut häneen. Kun tällainen tieto sanoitetaan, se muuttuu näkyväksi ja voi siirtyä. Kokemustiedon siirtyminen varmistuu, kun keskustelemme ja pääsen seuraamaan äidin tapoja työskennellä. Näistä ja kirjoista oppimastani koreografioin (tykkään nimittäin tanssia) sitten omaa ammattitaitoani ja työidentiteettiäni.
Samaa meissä on draivi toteuttaa asioita, jotka ovat meille tärkeitä. Meitä ohjaavia arvoja ovat esimerkiksi ihmisen kohtaaminen ja halu auttaa. Ihmisen – oli hän sitten pieni tai iso – kunnioitus on meille tärkeää. Työtä perheiden eteen haluamme tehdä sinnikkäästi mutta ilolla.
Nautimme äidin kanssa hyvistä keskusteluista, puhdistavista nauruista ja toiveikkaana tulevaisuuteen katsomisesta. Useimmiten annamme toisillemme lämmintä ja rakentavaa näkökulmaa elämän eri pulmiin, mutta joskus voimme todeta avoimen rehellisesti että ”nyt ei pelitä”. Näin tuumasi tämä tytär lukiessaan ensiversioita Idullan kotisivujen teksteistä, joissa oli aivan liikaa puutarhanhoitoon liittyviä väliotsikoita.
Opintojaksoni Jyväskylässä mahdollistavat meille mukavaa äiti-tytär-aikaa, jolloin käydään läpi lastenlasten kuulumiset, viimeisimmät opinto-oivallukset, kirppislöydöt ja leffasuositukset. Yksi hauskimmista asioista on kuitenkin visioida yhdessä ammatillisia polkuja, liittää niitä Idullan tulevaisuuteen ja heitellä ilmaan toiveita ja ideoita ihmisten hyvän tukemiseksi.
Yhteinen missiomme on kirkas: edistää parempia ihmissuhteita Suomessa. Sen eteen molemmat meistä tuovat oman persoonansa ja osaamisensa. Katsotaan, millainen paketti siitä syntyy! Stay tuned!
Mikä auttaa sinua, joka olet lapsesi rakkain aikuinen?
Sinä äiti, isä, bonusvanhempi, kasvattaja: millaista tukea, tietoa tai taitoja sinä kaipaat? Mikä toisi sinulle varmuutta, iloa ja huojennusta? Mitä puuttuu? Mihin et ainakaan lähtisi mukaan? Laita meille viestiä joko kommenttikenttään tai täältä. Ajatuksesi ovat tärkeitä – kiitos jo etukäteen!
Lähteet:
Arola, A. 2022. Rimmaillen – Äidin elämää riimeinä rivien välistä. Omakustanne.
Fenwick, T. 2008. Understanding relations of individual–collective learning in work: A review of research. Management Learning, 39 (3), 227–243.
