dialogi

”Ei kannata yrittää, ei hän kuitenkaan kuuntele.” ”Ihan kuin puhuisin tyhjille seinille – kukaan ei reagoi.” Arkisia kokemuksia, jotka herättävät välillä surua, välillä raivoa. Miksi niin usein tulee ohitettu olo? Miksi meidän kuitenkin kannattaisi kuunnella?