Askel uuteen

Olen tehnyt jotakin sellaista, mitä en olisi ikinä kuvitellut tekeväni. Olen perustanut yrityksen. Minä, jonka matikkapää ei ole ihan terävimpiä ja jolle jo sana liiketoiminta on ollut pelottavan vieras. Miten tässä näin kävi?

Oma työurani löytyi aikoinaan opettajuudesta. Valmistuin liikunnanopettajaksi ja myöhemmin vielä opinto-ohjaajaksi. Nautin nuorten kanssa olemisesta – palaute tuli suoraan niin hyvässä kuin pahassa. Vuorovaikutus oppilaiden kanssa näyttäytyi minulle merkityksellisenä ja kouluttauduin niissä taidoissa lisää. Siten aukeni polku yliopistoon.

Aloin kehittää liikunnan aineenopettajaopiskelijoille tunne- ja vuorovaikutustaitojen koulutuskokonaisuutta (huh, kuinka pitkiä sanoja). Samalla tutkin näiden taitojen oppimista ja opetusmenetelmiä. Opettajankouluttajana sain tukea opiskelijoiden valmiuksia kohdata oppilaita ja seurata heidän kypsymistään opettajiksi.

Uuden suunnan sain, kun opetusta haluttiin kehittää vuorovaikutteisemmaksi koko yliopistossa. Vararehtorin johdolla loimme mallia, jolla opetuksen kehittämistä voitiin tiedekunnissa systemaattisesti tukea. Yhdessä kehittäjäopettajien ja koulutusneuvoston kanssa syntyi rakenteita, jotka turvasivat pedagogiikan jatkuvan edistämisen. Lopulta opetuksen kehittämispäällikkönä vastasin tämän mallin vakiintumisesta ja jalostamisesta.

Työ oli tärkeää. Silti kaipasin jotakin, vaikken oikein tiennyt mitä. Työn ohella aloin kouluttautua työnohjaajaksi, vaikka se tuntui kiireisen työn keskellä järjettömältä. Jo ensimmäisellä koulutuskerralla tajusin, että tässä on jotakin, mistä en luovu.

Pikkuhiljaa aloin ymmärtää kaipaustani. Työssäni oli paljon hallinnollisia tehtäviä, jotka veivät ison osan aikaani. Kaipasin jotakin, missä ehtisin kohdata ihmisen rauhassa ja auttaa häntä hänelle tärkeissä kysymyksissä. Kaipasin ydinosaamistani, tunne- ja vuorovaikutustaitojen kouluttamista. Ajatus omasta yrityksestä alkoi itää.

Niin ryhdyin askel kerrallaan selvittämään yrityksen perustamiseen liittyviä asioita. Luin oppaita sanasto apunani, kovin vieraita olivat yritysmaailman käsitteet. Lopulta olin valmis kirjoittamaan liiketoimintasuunnitelman laskelmineen. Ilmoitin yritykseni kaupparekisteriin. Idulla Consulting oli syntynyt. Olin astunut askeleen uuteen.

Vielä heräilin öisin ja mietin, olenko tekemässä aivan älyttömiä. Pikkuhiljaa pieni Idullani alkoi kasvaa sekä omassa mielessä että konkreettisina tekoina. Nyt olen tässä, sydän väristen mutta vahvana aloittamassa työtä asiakkaideni parhaaksi. Toimin työnohjaajana ja autan vahvistumaan tunne- ja vuorovaikutustaidoissa niin yksilöinä kuin yhteisöinä. Uusi tuntuu hyvältä.

Mikä voisi olla sinun askeleesi tänä syksynä? Mikä voisi lisätä hyvinvointia elämässäsi? Isoja muutoksia tulee eteen harvoin, mutta pienilläkin käännöksillä voi olla iso merkitys. Mitä sinä haluaisit itsellesi? Mikä olisi sellaista, joka sinusta tuntuu hyvältä, tuo hengähdystä tai saa sydämesi lyömään nopeammin pelkästä ilosta? Rohkaisen sinua – askel uuteen voi olla askel parempaan.